Atomit ja enkelit
1987 syksystä vuoden 1988 kevääseen vietin opinnoissa Helsingin Jollaksessa Snellman-korkeakoulun yleisopintovuodella. Tietoa koulusta löytyy tuolta ja tuolta. Olin edellisenä vuonna käynyt Helsingissä Kriittisen korkeakoulun inhimillisen kasvun seminaaria (INKA) ja siellä sain kimmokkeen pyrkiä Snellman-korkeakouluun. Primus motorina toimi Jyväskylän yliopiston filosofian professori Reijo Wilenius (linkki1), joka oli perustamassa molempia oppilaitoksia. Olin aiemmin jo lukenut hänen filosofisia teoksiaan, mutta hänen luentonsa ja persoonansa tekivät minuun erityisen ja lähtemättömän vaikutuksen. Vuosia myöhemmin minulla olikin kunnia tehdä hänen kanssaan yhteistyötä aikuiskoulutuksen parissa.
Hakeuduin Kriittiseen korkeakouluun, koska olin jo jonkin aikaa kokenut sisäistä ja polttavaa eksistentiaalista ahdistusta ja merkityksen puuttumista elämässäni. Olin töissä VTT:n tutkimus- ja tuotekehittelyosastolla. Olin informaatikkokoulutuksen vähän aiemmin käyneenä päässyt sinänsä mielenkiintoiseen työpaikkaan, jouduinkin muihin hommiin eli suunnittelijaksi ja tutkijaksi. Sain eteeni tutkimusaiheita ja tutkimuksen tekemiseen käytettävän budjetin ja ihan tyhjästä sitten piti alkaa tutkimuksen tekoon. Se oli aika stressaavaa eikä lopulta vastannut lainkaan sitä, miten olin ajatellut oman toimeentuloni hankkia. Tuossa työssä oli hyvä ansiotaso, mutta kun se ei merkinnyt kaikkea eikä loppujen lopuksi mitään. Vähitellen ilmentyneeseen henkiseen tyhjiöön aloin etsiä jotain sellaista, mikä antaisi uutta kestävämpää suuntaa elämälle. Sattuma, oikeat ihmiskontaktit oikeassa paikassa ym. johdattivat minut Kriittisen korkeakoulun kynnykselle ja siitä yli. Siellä eteeni ilmestyi monenlaisia (käytännöllisiä, taiteellisia ja tiedollisia) virikkeitä, joista ammensin rakennuspalikoita itseäni vahvistaakseni. Ylen Elävästä arkistosta löytyy 23.4.1988 nauhoitettu vajaan puolen tunnin mittainen ohjelma INKA-seminaarista (linkki2), jossa myös minua haastatellaan aivan ohjelman alussa.
Reijo Wilenius esitteli jollain luennolla Snellman-korkeakoulua sekä sitä kautta steinerpedago-giikkaa ja sen "isää" Rudolf Steineria (linkki3) ja kaikkia niitä muita suuntauksia, joissa hän on vaikuttanut ja laittanut alulle (mm. biody-naaminen viljely, antroposofinen lääkintä, goetheanistinen arkkitehtuuri). Taas kerran kohtasin (sattumalta) muutaman ihmisen, joilla oli omakohtaista positiivista kokemusta Snellman-korkeakoulusta ja sinnehän sitä oli pyrittävä.
Heti alussa olin vakuuttunut, että en aio yleisopintovuoden jälkeen jatkaa pedagogiselle opintosuunnalle enkä siis aio ryhtyä opettajaksi. Samaa mieltä olin vielä vuoden kuluttuakin... oma tarinansa onkin sitten, miksi kuitenkin löysin itseni steinerkoulusta opettajana joitakin vuosia myöhemmin!
Esityksemme pidettiin Jollaksen kartanon ulkokuistilla keväällä 1988. Tilaisuudesta on muutama valokuva ja äänitys C-kasetilla, jonka pohjalta tein videoesityksen youtubeen. By the way, kasetin a-puolelle olen tallentanut (ehkä monen mielestä) erikoisen levyn: Musique Concrete: Bringing up baby vuodelta -81. Kannattaa tsekata vaikka youtubesta (ei löydy spotifysta)!
